Yleinen

Meidän perheessä ei ole naisten tai miesten töitä…

30.04.2014, satuliinukka

Viime viikonlopun helteet kyllä räjäyttivät tajunnan; harvemmin huhtikuussa on päässyt pihamaalle touhuamaan hihattomassa topissa ja ohkaisissakesähousuissa – ilman vilustumista siis!

Lauantaina kuluikin vauhdikkaasti palttiarallaa 8h ulkoilmassa koko perheen voimin; lopputuloksena kuusi kasvatuslaatikkoa kasvimaalle, reipas mieli ja auringosta rohtuneet huulet! 🙂

Rakensimme 4kpl 700×2000 kehikoita istutuspenkeiksi – näihin tarkoitus istuttaa kesäkurpitsa, retiisi, salaatti, sipuli, herne ja porkkana, 1kpl 300×2000 kehikko tomaateille ja 1kpl 500×500 kehikko pojan mansikoille. Nälkä kasvaa syödessä ja nyt lisäksi vielä katsottu pieni maakaistale perunaa varten. 🙂

Kehikoiden puut sirkkelöi Kätevä Emäntä itse, kasausurakkaa johti mies ja poika oli reippaana apuna lapioimassa multaa kottikärryihin ja tasoittelemassa multia laatikoiden pohjalle. Laitettiin kehikoiden alle vielä suodatinharso, sillä kehikot aseteltiin nurmikon päälle suoraan. Laatikoiden korkeudeksi laitettiin 3 laudan leveyttä.

Kasattiin nyt multaa 2/3 laudan leveydestä ja tarkoitus sekoittaa joukkoon vielä kasvuturvettakin ennen istutustöitä. Pitäisi malttaa vielä odotella viikko tai pari, että uskaltaisi ensimmäiset siemenet istuttaa ihan ulkoilmaan. Peiteharso on kylläkin jo hankittu hallanvaaran varalle.

Pakko sanoa, että kerrankin täyden päivän tekeminen pihalla – ja vielä fyysistä työtä – tuntui kertakaikkiaan mahtavalle! Ja miten palkitseva olikaan se hetki, kun korkkasi jääkylmän lasisen Vishy -pullon, istahti kivelle päivän päätteeksi ja vain katseli käsiemme jälkeä! Näitä onnistumisen hetkiä lisää, kiitos!

Mutta vaati näköjään ~15vuotta, että opin arvostamaan maaseudun rauhaa ja ulkohommia – saati sitten puutarhan hoitamista! En olisi vielä kotona asuessa uskonut, kun isä lähes pakotti minut harventamaan porkkanapenkkejä tai kitkemään perunapeltoa, että joku päivä tulisi vapaaehtoisesti noita asioita tekemään – saati oikein päivän mittaan odottamaan, että pääsen illalla iskemään sormeni multaan! 🙂 Nyt, 31vuotiaana, viimein ymmärrän, miksi isäni niin kovin nauttii puutarhansa hoitamisesta ja uusien lajien kasvattamisen opettelusta – olen löytänyt jonkin alkukantaisen ZEN -tilan lintujen laulusta, mullan tuoksusta ja hikisestä lapiointiurakasta!

Ja kun vielä illalla lämmittää saunan siihen päälle, niin toinen jalka nirvanassa! 🙂

, ,


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *