Pari vuotta sitten luin Hesarista kahden Suomen sisällä muuttaneen naisen tarinan; toinen irtaantui hektisestä Helsingistä ja muutti Lappiin, toinen vastaavasti jätti Lapin taakseen muuttaakseen Helsinkiin. Lappiin muuttaneella helsinkiläisellä oli vaikeuksia rauhoittaa omaa tahtiaan ja antautua pohjoisen leppoisammalle elämäntavalle. Lappilainen taas rimpuloi ruuhka-Suomen vauhdissa mukana ja kaipasi pohjoisen pimeyttä ja hiljaisuutta. Haastattelun lopussa molemmat pohtivat mitä elämänohjeita haluisivat …
Tänään päästän itseni helpolla ja pitkästä aikaa päivitän vähän enemmän kuvia kuin tekstiä – työnalla nyt iltojen pimetessä niin monta käsityötä etten tiedä mitä milloinkin jatkaa, mikä onkin toisaalta hyvää vaihtelua yllättävän pitkään taukoon näissä puuhasteluissa! 🙂 Tärkeimpänä työnalla virkattu matto parhaalle ystävälle mittatilaustyönä (lahja), hieman liian kauan saanut ystävä odottaa, joten nyt tarkoitus ahertaa …
Syksy iski tällä viikolla Etelä-Suomenkin poskille – aamut on pilkkopimeät, vesisateet haittaa ulkoilua ja paleltaakin, prkl…. Eilen ajoin ensimmäistä kertaa aikoihin iltapimeällä kotiin ja yritin löytää jotain tunnelmaa sateen aiheuttamasta huonosta näkyvyydestä kuuntelemalla ranteet-auki-Jippua maaseututeitä kurvaillessa. Turhaan. Yleensä syksy saa minut rauhalliseksi sohvaperunaksi, hiljaisuutta janoavaksi tuikunpolttelijaksi, mutta ei tänä vuonna. Keittiöpsykologin tutkinnollani olenkin päätellyt, että …
Muistan lapsuudestani vanhempieni kanssa marjametsässä vietetyt päivät kullatuin kehyksin; mehua pullossa, eväsleivät voipaperissa, mustikoita enemmän suupieliä värjäämässä kuin omassa kupposessa, lepotaukoja kannokossa tai sammalmättäällä, isän kertomukset metsästysretkistä ja erilaisten eläinten kohtaamisesta metsissä… Illalla kotona äiti istui keittiössä siivoamassa marjoja sankoista pakastamista varten. Reilut 25vuotta myöhemmin löysin itseni haahuilemasta takametsikössämme pikkuinen muovikippo kourassa; jos vaikka puuromarjat …
Olen viime vuosien aikana ihmetellyt, miten toisten eteen kulman takaa ilmestyy aina joko jyrkkä ylämäki, joka tulisi kiivetä ylös, tai suoranainen rotko, jonka yli olisi vain jotenkin löydettävä reitti. Koetankin löytää ymmärrystä tällaisiin tilanteisiin ajatuksesta, että jos tuota mäkeä ei joutuisi hiki päässä ja rakot jaloissa vaeltamaan tai rotkoa ei tarvitsisi hampaat irvessä laskeutua, ei …
Pihamaan vallanneet nokoset otettu viimein hyötykäyttöön! Keväällä pihalle kipattu multakuorma on kutistunut kesän käytössä jo puoleen, ja sen jäljiltä maahan on jäänyt tasainen multakerros, joka onkin toiminut – käyttäisin tässä välissä sanaa ’erinomaisena’, jos olisimme toivoneet tämän kasvin villiintymistä pihamaalla – kasvualustana nokkoselle. Pitkin kesää olemme kironneet mokomaa rikkakasvia, mutta viimein muutaman tuttavan (ja Googlen) …
Kesäkurpitsasato ylitti kaikki odotukset! Nyt tiedän jo ensi kesää varten, että seitsemän taimea on ihan liikaa meidän kasvimaalle – paristakin saataisiin jo riittävästi satoa omiin tarpeisiin! Mutta ei valiteta, ilohan noita on ollut viedä tuliaisiksi kyläreissuillakin. 🙂 Sain vinkin maukkaasta kesäkurpitsakeittoreseptista, mutta jossa oli ainesosia, joita perheessämme ei valitettavasti suostuta syömään. Jääkaapissa odotti kuitenkin kaksi valtavaa …
Kesä on jättänyt jälkeensä tauon luovuuteen. Moneen kertaan ollut mielessä jo palata koneen ääreen kirjoittamaan, mutta pieni ääni sisällä on kehottanut mielummin menemään ulos, vaikka vain istumaan rappusille aurinkoon. Ja kieltämättä koneeni päätös lakata liittämästä valokuvia blogiin, on syönyt mielenkiintoa lisätä päivityksiä, kun puutarhankin tapahtumia helpoiten kuvailisi kuvalla! Kävin kolmisen viikkoa reissaamassa maailmalla …
(Tällä kertaa kuvaton päivitys, sillä täältä ulkomailta kirjoiteltuna koneeni netti ei jostain syystä suostu taipumaan kuvien lisäämiseen… 🙂 Koettakaa siis jaksaa ihan pelkkää tekstiä!) Kaikenlaista hommaa sitä elämässään on tullut kokeiltua; mansikanpoiminnasta donitsin myyntiin ja lastenhoitamisesta kansainvälisten projektien vetämiseen. Ja nyt – nyt minä olen myös oman elämäni Kiinteistönvälittäjä! 🙂 Mitäpä oman elämänsä Kätevä Emäntä …
Aaargh, pihapiiriin kotiutunut varis terrorisoi kasvimaatani! Käsittääkseni varis on pihauskollinen lintu, josta saa kesytettyä semihelpostikin ’lemmikin’ pihapiiriin. Isälläni on kautta aikojen ollut aina pihavaris – tai siis vuosikymmenien aikana useita, jotka aina muodotuneet lähestulkoon yhtä tutuiksi tontilla kuin siellä pyörivät kissatkin. Isälläni on muutenkin aivan käsittämättömän luonteva suhde luontoon ja eläimiin ylipäätään; jos jossakin talossa …
Viime viikolla vesisateet taas kumosivat hellejakson, mutta kasvimaa –projektin myötä olen oppinut aivan uudella tavalla nauttimaan sateisistakin päivistä; ne kun antavat laiskalle viljelijälle mukavasti välipäiviä jatkuvaan kastelurumbaan ja toisaalta myös hyvällä omatunnolla pystyn sallimaan itselleni laiskottelutuokioita kirjan parissa sohvalla. Jonkinlaisen tasapainon häivähdyksen koin siis viime viikolla, kun sain sopivassa suhteessa istua konttorilla neljän seinän sisällä …
Aika leppoisa fiilis oli herätä ilman herätyskelloa virkeänä uuteen aamuun lintujen laulun tulviessa avonaisesta ikkunasta sisään ja auringon paistellessa jo lämpimästi kaihtimien välistä! Poika nukkuu vielä sikeästi ja aikuisten laatuaikaa kahvien merkeissä vietetty jo aamuauringon paisteessa pihalla. Sellainen raukean onnellinen olo tällä tytyllä… <3 Aamusta alkaen myös sirkkeli soi naapurien iloksi, kun mies viimeistelee paljua takapihalle. Taitaa olla …
Extreme Run -tapahtumasta selvitty hengissä, tosin ei kuivin jaloin saati vaattein! Viimeiseen asti onnistuin välttämään sen joen ylityksen uimalla, mutta jouduin alistumaan ja hyppäämään vedellä täytettylle roskalavalle sekä kahlaamaan siinä kirotussa joessa sääriä myöten sillan alituksessa. Eli kastuin ja kohmetuin, mutta juoksin 16km lenkin maaliin saakka – ja mielettömän hyvä voittajafiilishän siitä tuli! 🙂 Oikeaa …
Äh ja puh – Extreme Run lähestyy ja alkaa ahdistaa… Kun juoksuun lupauduin, niin en ollut varmaankaan täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa – tai ainakin hetkellisen itsepetoksen ja toiveajattelun vallassa! HeiaHeia huutaa julmaa totuutta, että lenkkipoluilla on tänä vuonna viihdytty vain 9 kertaa ja noista kerroista matkaa on kertynyt ~40km. ”Purista vähän lisää tällä viikolla!”, mokoma …