Kevään aurinko ei ole ainoastaan saanut kesäkurpitsoita kasvamaan melkein parin sentin päivävauhtia, vaan myös oman mukulani (jota lapseksikin kutsutaan) hurahtamaan auttamattomasti liian pitkäksi kaikkiin omistamiinsa pitkiin kalsareihin ja sukkahousuihin! Lohtua varastoon joutavien housujen kohtaloon tuo mokomien kapistusten muuttuminen kelien lämmetessä pikkuhiljaa tarpeettomiksi. Pääsiäisviikonloppuna päästiin jo sellaisiin hellelukemiin, että pojat ryntäilivät pihamailla ja loikkivat trampoliinilla t-paidoissa – hiki päässä! 🙂 Tätä lisää!
Kesäkurpitsat – nuo aloittelevan puutarhurin ylpeyden aiheet – ovat tosiaan kasvaneet niin vauhdikkaasti ja sellaisiin mittoihin, että päässä on pari päivää soinut Zen Cafen ’hontelot pojat’ -biisi! Olin olevinaan ajoissa juuri sopivasti siementen istuttamisen aikataulussa, mutta kantapään kautta nyt opinkin, että ensi keväänä aloitamme viljelyn vasta huhti-toukokuun vaihteessa… En osannut arvata, että kultainen kolmiyhteys – aurinko, ravinteikas kasvuturve ja hellä huolenpitoni – toimisi näin hyvin heti ensimmäisessä yrityksessäni oman ruokatuotannon luomiseksi! Mutta en valita; pojankin suurta viihdettä on kipaista aamulla kurkistamaan kuinka paljon yönaikana kasvattimme ovat venyneet pituutta! Hän on alkanut jo odottaa, että minä aamuna voimme jo aloittaa sadonkorjuun ikkunalaudaltamme…. 🙂
Eilen oli pihamaalle ilmestynyt valtava kasa multaa, joka nyt odottaakin kasvatuslaatikoiden kasaamista ja raavasta siirtotyötä! Lauantaille onkin suunnitteilla koko perheen railakas puutarhapäivä – pikku mies on jo mittaillut omaa lapiotaan ja tutkinut siemenpussien tekstejä. En ole vielä raaskinut hänelle paljastaa, ettei hernettä vielä ihan näin varhain uskalla maahan laittaa… Poika ilmoittautui myös ottamaan kasteluvastuun kasvimaasta ja onkin päässyt harjoittelemaan taimien kastelulla!
Illalla myös istutimme kahta eri lajiketta (50cm korkeaa ja 150cm korkeaa) auringonkukkaa pihan koristukseksi sekä ruohosipulin siemenet. Tulinkin tulokseen, ettei näillä nakkisormilla kykene niin käsittämättömän pieniä siemeniä istuttamaan järkevästi – odottelen myös sitä ikänäköä – joten pienet näppärät sormet tulivat apuun! Myös lyhtykoiso pääsi purnukoihin hoidettavaksi – elän toivossa, ettei poika innostu jekuttamaan ja vaihtamaan nimikylttejä purkkeihin; muuten meillä on lyhtykoisot kasvimaalla aitiopaikalla hellittävänä ja ruohosipulit pitkin pihamaan reunoja odottamassa kukintokautta… 😀
Kaikki siemenet alkaakin nyt olla hankittuna ja esikasvatuksessa kaikki taimina ulos istutettavat kasvit – tomaattien kasvatuksesta myöhästyin sen verran, että kuutisen taimea olisi tarkoitus käydä sitten kesäkuun alussa vielä valmiina ostamassa talon vierustalle. Ja ne mansikantaimet! 🙂
Eikä hätää – myös käsityöharrastus on jatkunut tässä sivussa; työn alla omasta päästä uusi sukkamalli ja erilaisista isoäidinruuduista viltti! 🙂 Ja jotta taito pysyisi suvussamme, pojalle piti opettaa perus ketjusilmukan virkkausta – lasten oppimisen riemu; jotain ihan käsittämättömän upeaa vierestä seurattavaa! 😀
