Tänään oli puuhana askarrella wok-kasviksia pakastimeen! Kuopiosta kannoin etelään vanhempieni kasvattamia porkkanoita, palsternakkaa sekä punajuuria, ja kaupan kasvisosastolta toimme kotiin vielä keräkaalia, purjoa, bataattia, kukkakaalia, parsakaalia ja sipulia. Pari tuntia hävisikin huomaamatta kuoriessa, pilkkoessa ja pussittaessa aineksia annospusseihin – loppujen lopuksi pienellä vaivalla saatiin perheelle kasviksia valmiiksi melkein parin viikon tarpeiksi! 🙂
Taas nostaa päätään haave omasta tuvasta ja kasvimaasta… Maakellarista, jopa kitkemisestäkin, omassa maassa omiksi tarpeiksi kasvatetusta pienestä syksyn sadosta…
Taitaa tosiaan olla niin, että näin vanhemmiten alkaa kaivata takaisin juurilleen – ja osaa arvostaa asioita, joita ennen piti itsestäänselvyyksinä. Maaseudulla kasvaneena ja kesät porkkanapenkkejä harventaneena ja kitkeneenä tietää sen arjen hyvät ja huonot puolet – ja mikä ihmeellisintä; edes muistot paarman puremista pitkin sääriä ja itikan ininä korvissa persiljapenkkien välissä kyykkiessä ei palaudu mieleen mitenkään tuskastuttavina!
Sormet ristiin, että joku päivä saan vielä toteuttaa tämänkin haaveen ja pääsen elelemään multasormena ja viherpeukalona – isin oppeja muistellen! 😉