Pitkin viime viikkoa aloin jo potea pienen pientä stressiä kasvimaan vuoksi; kävimme poikien sekä heidän kummitätinsä kanssa kesäloman kunniaksi tekemässä perinteisen, melkein viikon mittaisen, automatkan vieraillen Itä-Suomen sukulaisissa ja sillä aikaa pienten kasvattieni hyvinvointi oli mieheni muistamisen ja säiden armoilla… Kun palasimme viimein takaisin kotiin, olivat sekä sisällä odottelevat taimet että ulkona hallaharsojen alla piileksivä kasvimaa kunnossa, mutta kaipasivat kovasti työtä ja huolenpitoa. Kun kuitenkin näin kaksilapsisen perheen arjessa on aika ajoittain kortilla (ihan jo siksikin, että noiden mukeloiden kanssa on mukavaa kehitellä päiviksi näin kesällä kaikkea kivaa menoa ja puuhaa), niin alkoivat työt kasvimaalla kasaantua uhkaavasti.
Ja taimet voivat näin alkukesästä olla armottomia liian vähälle huomiolle jäädessään…
Lauantaina kuitenkin mieheni pakkasi heti aamusta pojat autoon ja he lähtivät parin tunnin ajaksi ’isolle kirkolle’ seikkailemaan. Ohjelmassa oli kuulemma tarveaineiden noutamista raksalle sekä jäätelöt helteisessä aamupäivän auringossa. Ensin ihan vähän kadehdin tuota jäätelöosuutta, mutta kun ymmärsin saavani huikeat kaksi tuntia ihan omaa aikaa YKSIN, kiskaisin shortsit jalkaan ja puutarhamekon ylle ja kipaisin kasvimaalle!
Ja jestas miten paljon voikaan saada aikaiseksi parissa tunnissa, kun intoa ja tarmoa (ja ihan pieni kytevä stressinpoikanen) löytyy! 🙂
Ensinnäkin istutin vielä sisätiloissa kasvivalon alla odotelleet tomaatintaimet (5kpl) isompiin ruukkuihin odottelemaan pääsyä kasvihuoneeseen (jonka pitäisi siis rakentua viimein tällä viikolla). Tilapäiset tukikepit niille nappasin miehen valuraudoista, joihin saikin näppärästi pujotettua alkuperäiset ruukut lajikenimineen muistuttamaan ruukun sisällöstä.
Koska helle alkoi aamupäivästä olla jo huima, kiinnitin pitkän harson tomaattien yllä olevan pikkiriman päältä telttamaiseksi suojaksi sekä auringolta, että tuulelta. Saavatkin odotella harson suojassa yöt ja päivät muuttoa uuteen kotiinsa.
Lisäksi istutin myös kasvihuonekurkun taimet isompiin ruukkuihin (tästä ei valitettavasti tullut kuvaa napattua) – uudesta kurkkuerästä kasvihuonetta odottamaan on noussut vajaat kymmenen taimea. Sain lauantaina lisäksi ihanalta anopiltani kasvihuonekurkun taimia monen monta.
Ehdin myös istuttamaan kaksi kukan taimea (älä kysy lajikkeiden nimeä – isäni puutarhasta napattuja) kukkapenkkiin, sekä kastelemaan koko valtavaksi kasvaneen penkin, että kukkasipulit tienvarren betonirenkaissa ja tietenkin kaikki tämänhetkiset 14 kasvatuslaatikkoa kasvimaalta (vielä on 7 laatikkoa täyttämättä…).
Istutin myös kesäkurpitsan ja kurpitsan taimet (yhteensä 6kpl) kahteen isoon kasvatuslaatikkoon. Näistä kaksi oli jo ehtinyt hieman nuupahtamaan odotellessaan vuoroaan, mutta toivottavasti vielä tokenevat. Varmuuden vuoksi tökkäsin vielä multaan 6 kurpitsan siementä lisää – jos ehtivät kasvaa, niin mahtavaa. Jos eivät, niin minkäs teet. Näistä en suostu enää ottamaan stressiä, ihan extraa ovat tässä muutenkin jo valtaisaksi laajenneessa kasvattamossa…
Laitoin myös lisää vihreää pestoa (lue: basilikaa) kasvamaan kahteen ihanaan pikkuiseen ’ruukkuun’. Metallinen on kirpputorilöytö huimalla 1,50€ hinnalla, posliininen iso kuppi oli pienimmän poikamme nimenantojuhlassa saamassa kukka-asetelmassa, jonka otin kukkien lakastumisen jälkeen hyötykäyttöön – kertakaikkiaan kaunis kupponen! Koska kummassakaan ruukussa ei ole pohjassa reikää ylimääräisen veden poistumista varten, salaojitin ruukut isoilla kivillä. Nyt basilikan siemenet muhivat mullassa pienoiskasvihuoneissaan etukuistilla (noista kasvihuoneista voit lukea enemmän rinnakkaisblogini postauksesta: Pienoiskasvihuoneet).
Olin juuri asettelemassa paikoilleen tukikeppejä hernepenkkiin, kun elämäni miehet saapuivat kotiin ja isompi poikani auttoi minua etsimään takapihan metsästä sopivat kepit ja virittämään juuttinarut paikoilleen. Kun narut oli saatu kiinnitettyä näin alkajaisiksi kahdelle korkeudelle, aloittikin poikani kouluttamaan taimia kiipeilemään naruille. 🙂
Lisäksi kärräsimme pojan kanssa multaa yhteistuumin viimeiseen porkkanalaatikkoon; poika hakkasi lapiolla multaa multakasasta maahan, mistä minä sen lapioin taasen kottikärryyn ja kärräilin kasvatuslaatikolle. Yhteen kaksikerroksiseen kasvatuslaatikkoon menee sitten sen verran monta kottikärryllistä multaa, että mies ehti saamaan ruuan valmiiksi ja homma jäi hieman kesken – poikani totesi, että näitä hommia sitten vielä jatketaan! 😀 Taisi olla lapiohommat mieluisia, vaikka posket hehkuivat punaisina ja vettä piti hakea juomapulloon välissä lisää… 😉
Kasvimaa on lähtenyt vauhdilla vihertymään – ainoastaan porkkana tuotti minulle vähän sydämentykytyksiä, kun kaikilla muilla se näyttäisi olevan jo isolla taimella, mutta nousihan se omissakin laatikoissa jo näkyville! Ja onhan tässä vielä syksyyn aikaa…
Nämä kasvimaahommat eivät sovi hätäisille – tai ainakin kasvattavat luonnetta ja kärsivällisyyttä. 😉
Keltasipulit (alla ensimmäinen kuva) ja punasipulit (alla toinen kuva) ovat ottaneet varsineen viimeisen viikon aikana melkoisen pituuskasvuspurtin:
Pinaattia olisi tarkoitus laittaa vielä yksi pieni kasvatuslaatikollinen lisää – samoin kuin keltasipuliakin):
Lehtisalaattiani sekä Lollo Rosso -salaattia vartioi vanha, puinen lokki:
Ehdimme lauantaina myös piipahtamaan raksallakin, siitä voit lukea enemmän täältä. Ja raksalta mukaan nappasin kotiamme kaunistamaan pienen palasen luontoa – on muuten huumaava tuoksu keittiössä! <3
Että tällainen oli meidän lauantai – näitä monta lisää! 🙂
Kätevä Emäntä <3 kesä!
kasvatuslaatikko, kasvimaa, kesä, perhe, porkkana, siemenet, taimet, vauva