Lähestulkoon vuosi sitten kirjoitin joulutohinoistani ja stressittömään joulunviettoon – ja stressittömämpään elämään ylipäätään – pyrkimisestä (http://eloasatumaassa.blogaaja.fi/konditionaali-ei-velvoita-se-on-toivetila/). Vuotta myöhemmin, paljon kuluneen vuoden aikana oppineena ja elämääni rauhoittaneena, olen taas löytänyt itseni samasta paikasta; istumassa tekemättömien joulukorttien ääreltä ja ihmettelemässä, että miten tähän taas päädyttiinkään.
Tänä vuonna joulukorttien tekeminen on sentään astetta helpompaa, sillä teema kortteihin rakentui jo menneen vuoden aikana ja materiaalitkin löytyi jo pääsääntöisesti kotoa. Kevään aikana siivosin paljon kaappejani muuttoon valmistautuessa ja löysin erään lipaston vetolaatikosta joulukortteja menneen kymmenen vuoden ajalta (kaikkea sitä ihminen säilyttääkään!). Kauniita kortteja en vain yksinkertaisesti raaski heittää joulun jälkeen menemään, vaan niputan aina vuoden kortit nauhalla yhteen ja laitan talteen muistoksi. Nyt kesällä, muuttolaatikoita pakatessa, otin kaikki kortit esiin ja lajittelin ne; yhteen pinoon muistoina säilytettäviksi ystävien ja sukulaisten itse askartelemat kortit, sekä ystävä- ja sukulaislapsien valokuvista teetetyt kortit ja toiseen pinoon kaupasta ostetut valmiskortit.
Tänä jouluna nuo kauniit valmiskortit saavat uuden elämän; leikkaan jokaisesta kortista kuvasta riippuen 1-2 ympyrää, joista askartelen korttipohjille paperinarun kera joulupalloja.
Joulutohinoihin on tänä vuonna kuulunut myös joulukalenterin askarteleminen miehelleni ja sinne pikkuisten yllätysten keksiminen. Olisin askarrellut vastaavan myös pojalleni, mutta hän halusin luonnollisesti mielummin Angry Birds -suklaakalenterin. 🙂 Itse sain anopilta partiolaisten joulukalenterin lahjaksi, joten täällä tuvassa rapisee kolme kalenteria aamuisin!
Annoin viime jouluna parhaalle ystävälleni lahjaksi lahjakortin, jolla lupasin vuoden 2014 aikana virkata hänelle toiveensa mukaisen maton – vastalahjaksi sain häneltä ihanan lahjakortin kasvohoitoon. Olemme molemmat olleet melkoisen rauhallisia tämän mattoprojektin aloittamisen suhteen ja taisimme vasta kesällä viimein mittailla sopivaa halkaisijaa matolle. Voin vannoa, että tällä kertaa opin, ettei mitään lupauksien lunastamisia saisi jättää viime tinkaan, sillä nyt olen tämän kasvavan vauvamahani kanssa sitten kyykkinyt iltaisin lattialla mattoa virkkaamassa – uudistuneet ympärysmittani ovat tuoneet jänniä lisähaasteita projektiin… 😀
Pikkujoulujakin olemme ehtineet jo hieman juhlistamaan – leppoisan rauhallisia, perheenkesken vietettyjä, joulutohinoiden täytteisiä pikkujouluja! Itsenäisyyspäivän aamuna kävimme hakemassa poikani kummin meille viettämään viikonloppua ja on todettava, että ihanan rentouttava viikonloppu takana! Joulupukki oli käynytkin jo kummin luona vieraisilla ja tuonut pojalleni jo ensimmäisen joululahjankin etukäteen – muutama tunti katosi keskittyneen tuhinan merkeissä, kun koko poppoolla kasattiin 75cm pitkää 3D-luurankoa ja pimeässä hohtavaa 3D-dinosaurusta! 😀 Samalla sekä poika että äiti oppi paljon uusia asioita ihmiskropasta, sillä luurangon mukana tuli tietenkin myös kirja, jossa kerrottiin ihmiskehon toiminnasta – tuosta kirjasta on pojalle iloa vielä monet kerrat, sen verran paljon tuntuu pienessä päässä olevan vaikeita kysymyksiä. Varsinkin nyt pikkusisaruksen syntymän lähestyessä… 🙂
Teimme myös kaksi piparkakkutaloa yhteisvoimin – kummi ja poika tiimityönä rakensivat piparkakkutalomuottien mukaisen, mutta kertakaikkiaan lennokkaasti koristellun talon ja minä – ikuinen ylisuorittaja – kehittelin lennossa oman versioni piparkakkutalosta tornineen! Jälleen kerran opin, että ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, sillä isoin elkein tehdystä talostani unohtuikin tornista katto! 😀 Mieheni lähti jo jossain vaiheessa rakennuspuuhaa autotalliin omille hommilleen, kun tuo Oman elämänsä Talon Rakentaja ei vaan enää kyennyt kuuntelemaan, kuinka meidän rakennusprokkis otti osumaa kerta toisensa jälkeen; meiltä käteviltä emänniltä meni seinäpalat ja kattopalat sekaisin ja toiseen tupaan tulikin ikkunat sitten katon puolelle. Savupiippupalat puuttuivat muoteista ja kummitädin ronskit otteet omatoimisessa muurausprojektissa saivat aikaan nauruntyrskähdyksiä olohuoneen puolelta. Ja lopullinen niitti miehen pokkaan oli se oma virhelaskelmani elementtien ja rakennusaineiden kanssa – ja murtunut ilmeeni, kun tajusin, että viritelmäni oli melkoinen susi!
Mutta pisteet miehelleni; hän oli jo valmis hakemaan lähikaupasta vielä yhden paketin piparkakkutaikinaa, jotta minä saisin talooni katon! Ja toisaalta pisteet myös ystävälleni, joka oli valmis sulattamaan sokerista lasikaton! 🙂 Lopulta nielin tappioni ja totesin, että koristelemalla – ja oikealla valokuvauskulmalla – torpastani saadaan ihan kohtuullinen! 😉
Ihanaa joulunodotusaikaa kaikille ja stressittömämpiä viimeisiä viikkoja ennen pyhiä! <3
joulu, joulukalenteri, joulukortti, piparkakkutalo