Lainaa.com

Yleinen

Laiskottelevan kesälomalaisen kuulumisia pitkän luovan tauon jälkeen

30.07.2014, satuliinukka

Kesä on jättänyt jälkeensä tauon luovuuteen. Moneen kertaan ollut mielessä jo palata koneen ääreen kirjoittamaan, mutta pieni ääni sisällä on kehottanut mielummin menemään ulos, vaikka vain istumaan rappusille aurinkoon.

 

Ja kieltämättä koneeni päätös lakata liittämästä valokuvia blogiin, on syönyt mielenkiintoa lisätä päivityksiä, kun puutarhankin tapahtumia helpoiten kuvailisi kuvalla!

 

Kävin kolmisen viikkoa reissaamassa maailmalla työn puolesta; ensin viikko Mumbaissa, sieltä kolmeksi päiväksi Pietariin ja vielä viikoksi Shanghaihin – joten osaankin nyt nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta omalla kasvimaalla. Muistan, kun viimeisen kohteen viimeisinä päivinä haaveilin jo kotiin pääsystä ja kukkapenkin kitkemisestä! Yleensä olen alkanut haaveilemaan ruisleivästä tai hapankorpuista, mutta tänä kesänä tällä tavalla…

 

Poissa ollessani mieheni oli pitänyt kasvimaata pystyssä hoitamalla kastelut – kesän helteet taisivat alkaa juuri tuona ajankohtana. Lähtiessäni katselin salaatinalkuja ja herneen versoja, että kyllä ne tuosta alkavat kasvamaan, kunhan kotiin taas palaan – ja kolme viikkoa myöhemmin koko sato oli räjähtänyt kasvuun! Lahjoitimmekin muutamia kesäkurpitsoja eteenpäin ja salaattia olen kantanut ystävälleni myös nautittavaksi – emme mitenkään ehdi kaikkea syömään itse!

 

Ainoa harmin paikka on retiisisato; eilen huomasimme, että jotkin ötökät ovat vallanneet retiisipenkin (sormet ristissä ja puuta koputellen, että muu kasvimaa saa jäädä tuholaisilta rauhaan) ja nakertaneet juurekset täyteen reikiä. Näyttää nyt sille, että joudumme nostamaan koko sadon suoraan kompostiin ja laittamaan eri puolelle kasvimaata vielä uuden retiisipenkin.

 

Mies toi myös kotiin kuusi lastauslavojen kehikkoa uusiksi kasvatuslaatikoiksi, eli kun haen vain lisää suodatusharsoa niiden pohjalle, saamme laajennettua kasvimaata vielä hieman täksi kesäksi ja syksyksi. Eilen istutin jo yhteen laatikkoon lisää sipulia ja punajuurtakin. Toiseen laatikkoon istutin lahjaksi isältäni saamamme amppelitomaatin, joka näyttää tuottavan niin paljon satoa, että oksat alkoivat repeilemään raakileiden painosta. Istutimme kasvin laatikkoon reilu viikko sitten niin, että revenneet oksanhaarat jäivät mullan alle piiloon ja levitin vielä ruohonleikkuusta tullutta kuivaa ruohoa katteeksi raakileiden alle, niin etteivät joudu multaa vasten olemaan. Nyt tomaatti näyttää taas elinvoimaiselle ja olemme päässeet jo hieman herkuttelemaankin sen sadolla.

 

Ystävältäni saamat kurpitsat (sain ystäväni omasta kurpitsastaan viime syksynä keräämät siemenet, jotka liotin parin päivän ajan ennen istutusta) myös ovat ottaneet kasvuspurtin. Jännityksellä seuraan, riittääkö kesässä päiviä saada niistä satoakin vai olinko liian myöhässä istutuksen kanssa. Onneksi siemeniä jäi vielä useita, niin ensi keväänä aloitan esikasvatuksen jo hyvissä ajoin sisällä!

 

Löysin jonkin uuden zen –tilan eilen, kun ostimme minulle sellaiset puutarhaleikkurit, joilla voin napsia kukkapenkin reunoilta ruohonleikkauksessa unohtuneet pitkät heinät pois! 😀 En olisi uskonut vielä vuosikaan sitten, miten rentouttavaa voi olla ilta-auringossa kyykkiä kukkapenkin äärellä ja leikata ruohoa käsin! Siihen vielä teekupponen käden ulottuville, niin omat ajatukset veivät mennessään ja mieli keveni! 🙂

 

Myös sisällä tapahtuu; suurin osa muuttokuormasta on jo saatu siirrettyä uuteen kotiin, vielä muutamia huonekaluja vanhalla asunnolla sekä tietenkin se aina yhtä kamala homma edessä; varaston läpikäynti ja tyhjennys! Siinä onkin puuhaa tälle päivälle…

 

Tyhjillään seissyt varastohuone sai uuden elämän vierashuoneena ja vaatehuonekin sai eilen neljä uutta komerorunkoa – kasaukseen kului kaikkiaan alle tunti – hyvä meidän tiimi! 🙂

 

Molempien tavarat tuntuvat sulautuvan hyvin yhteen ja yhteisiä sisustusideoitakin toteutettu – kuten keittiöön avohyllyt vanhoista lankuista ja olohuoneeseen nojatuoleille sivupöytä vanhasta harmaantuneesta kelasta.

 

Ja kaksi kissaakin sai meiltä kodin; Bono ja Tikru! Poikani aivan riemuissaan uusista ystävistään, joista toinen viihtyy jopa pojan parvisängyssä ajoittain unilla. Ja pihaa riivanneet myyrätkin näyttävät jättäneen nämä seudut ja siirtyneet kissattomille maille – vaikka Bono näyttääkin raahaavan kotiin vain päästäisiä…

 

Nyt pieni ääni sisälläni kehoittaa minua pistämään koneen kiinni ja siirtymään etupihalle aamuaurinkoon nauttimaan ison kupin teetä! 🙂

 

Aurinkoista viikkoa kaikille ja leppoisia lomia teille kaikille kanssatovereilleni, jotka vielä saatte nauttia Suomen suvesta ’vapaalla jalalla’!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *