Syksy iski tällä viikolla Etelä-Suomenkin poskille – aamut on pilkkopimeät, vesisateet haittaa ulkoilua ja paleltaakin, prkl…. Eilen ajoin ensimmäistä kertaa aikoihin iltapimeällä kotiin ja yritin löytää jotain tunnelmaa sateen aiheuttamasta huonosta näkyvyydestä kuuntelemalla ranteet-auki-Jippua maaseututeitä kurvaillessa. Turhaan.
Yleensä syksy saa minut rauhalliseksi sohvaperunaksi, hiljaisuutta janoavaksi tuikunpolttelijaksi, mutta ei tänä vuonna. Keittiöpsykologin tutkinnollani olenkin päätellyt, että aurinkoinen ja kuuma kesä, sekä omalla kasvi- ja pihamaalla puuhastelut koukuttivat ja energisoivat tämän oman elämänsä Kätevän Emännän ja nyt on vaikeuksia rauhoittua pimenevään iltaan istumaan neljän seinän sisään. Edes käsityöt eivät innosta; neuloin hieman hampaat irvessä kaulahuivinkin tähän syksyyn – isoimmilla puikoilla ja pidennetyillä silmukoilla taatakseni nopean valmistumisen, sillä ei löytynyt edes sitä ihanaa syksyistä sormien kutinaa luoda jotakin uutta sesongin langoista – sillä ahteri ei meinannut pysyä sohvan pehmuisteissa riittävän pitkiä aikoja kerrallaan.
Jo kesällä vähän aavistelinkin, että tällainen olo saattaisi syksyllä tulla ja ystävälle ihmettelinkin, että kuinka minun tulisi löytää taas se sisäinen rauha ja talvilevolle asettuva mielentila, kun niin viihdyin pihalla puuhastellen. Ystäväni lohdutti, ettei kasvimaanpitäjälle syksy ole kaiken loppu vaan itseasiassa uuden alku; nyt on aika pysähtyä summaamaan mennyttä kesää ja suunnittelemaan jo seuraavaa kevättä; kevätistutusten aika tulee nopeammin kuin arvaisikaan ja silloin tulisi jo olla jonkinlainen suunnitelma, mitä haluaa puutarhassaan seuraavana kesänä kasvattaa!
Eli yhteenvedon aika tästä kesästä;
Kasvimaallamme kasvoi loppujen lopuksi kaikkea näitä; herneitä, RAPEAA SALAATTIA, lehtisalaattia, basilikaa, persiljaa, retiisiä, kesäkurpitsaa (valtavat 7 taimea), sipulia, porkkanaa, keltaista ja punaista tomaattia, amppeli-kirsikkatomaattia, mansikkaa, raparperia, perunaa. Ja istutin vielä loppukesästä punajuurta, katsotaan ehditäänkö siitä satoa saamaan. Kurpitsa otti loppuspurtin ja kesän hiljaisen kasvun jälkeen elokuussa taimi räjähti ~4m mittaiseksi rönsyksi pitkin kasvimaata ja ainakin yksi kurpitsa taidetaan saada maisteltavaksi.
Elo-syyskuussa istutin myös tuparilahjaksi saamamme päärynäpuun, sekä hankimme vielä 2 omenapuuta ja kolme marjapensasta; kaksi punaherukkaa ja yhden mustaherukan. Niin, ja isältä saamiamme 6 marja-aroniapensasta unohtamatta! 🙂
Oppikokemukseni ensimmäisestä viljelyvuodesta;
– 7 kesäkurpitsan taimea on ehdottomasti liikaa, sillä ystäviltäkin alkaa jo lahjaksi viemät kurpitsat tulemaan korvista ja pakastimessa ei ole enää paljoa lisätilaa kesäkurpitsakeitolle… Ensi kesäksi siis 4 taimea JA harvaan istutettuina; taimet kasvoivatkin suuriksi kuin raparperit!
– Lehtisalaattia riittää puolet pienempi määrä, rapeaa salaattia saa istuttaa taas ensi kesänä tuplaten tähän kesään verrattuna!
– Tomaatit ensi kesänä siemenestä asti taimiksi kasvatettuina, ei ostotaimista enää – ja näiden kanssa varhain liikkeelle; tänä kesänä meinaa raakileet jäädä pakkasenpuremiksi ja raa’at tomaatit onkin siirretty nyt sisälle sanomaan lehtien sisään käärittyinä kypsymään (kiitos vinkistä, Riikka!).
– Kasvihuone tarvitaan!
– Retiisi ei olekaan helppo kasvatettava, vaan tuholaiset söivät ne lähes kokonaan. Ehdimme alkusadosta muutamaan salaattiin pilkkomaan ennenkuin jotkin öttiäiset söivät ne penkkeihin…
– Porkkanaa ensi kesäksi enemmän, samoin sipulia vähintään tuplamäärä!
– Kasvatuslaatikoita (lavojen kehikoita) kasaan myös kaksikerroksisiksi ensi keväänä ja porkkanat pääsevät niihin oikein hellyydellä kasvamaan pituutta. 🙂
– Kasvatuslaatikoiden väleiksi EI riitä 40cm, jos aikoo pitää laatikoiden välit HELPOSTI ruohovapaina… Eli varmaankin haketta ensi keväänä nykyisten laatikoiden väleihin ja uudet kasvatuslaatikot isommilla väleillä.
Ensi syksylle kasvimaasuunnitelmaa;
Kasvamaan uusina lajeina; valkosipulia, pinaattia, lanttua/naurista.
Jatkavat lajit, samalla voluumilla; mansikka, kurpitsa, basilika, punajuuri
Jatkavat lajit, mutta isommassa mittakaavassa; sipuli, porkkana, peruna, rapea salaatti, tomaatti
Jatkavat lajit, mutta määrän kanssa kohtuus peliin; herne, kesäkurpitsa, lehtisalaatti
Lajit, jotka saavat jäädä kokonaan pois; persilja, retiisi
Mies innostui tuosta perunan kasvattamisesta ja nyt maassa olevat loput perunat siirretäänkin jonnekin viileään jalostumaan ensi kevään siemenperunoiksi. Yhden kesäkurpitsan olen jättänyt myös kasvimaalle pehmenemään – tarkoitus olisi siitäkin kerätä siemenet talteen kuivumaan. Herneen varret jätän kasvatuslaatikkoon maatumaan talven yli ja ravitsemaan multaa.
Haaveissa siintää myös kasvihuone ja maakellari – paikat niille katsottuinakin jo valmiiksi, puuttuu enää toteutus. 🙂 Katsotaan jos pääsisin ensi keväänä kertomaan niidenkin rakennusvaiheista… Haavelistalla toki myös pihasauna, joka taitaa mennä etusijalle näissä urakoissa… 😉
En tiedä johtuuko tätä blogia kirjoittaessa valjenneesta aamusta tuolla ikkunan takana vai näistä, ah niin houkuttelevista, suunnitelmista, mutta jotenkin tää syksy ei tunnukaan enää ihan niin synkälle! 😀
Aurinkoisempia syyspäiviä kaikille!