Olen viime vuosien aikana ihmetellyt, miten toisten eteen kulman takaa ilmestyy aina joko jyrkkä ylämäki, joka tulisi kiivetä ylös, tai suoranainen rotko, jonka yli olisi vain jotenkin löydettävä reitti. Koetankin löytää ymmärrystä tällaisiin tilanteisiin ajatuksesta, että jos tuota mäkeä ei joutuisi hiki päässä ja rakot jaloissa vaeltamaan tai rotkoa ei tarvitsisi hampaat irvessä laskeutua, ei löytäisi niitä pieniä yllätyksiä, joita elämä heittää matkan varrelle palkkioksi.
Kuulin eilen intialaisen tarinan, kuinka kaikella on tarkoituksensa ja haluankin jakaa sen kanssanne – ehkä joku muukin löytää siitä pienen palan inspiraatiota noihin haasteellisiin hetkiin;
Olipa kerran intialainen kadunlakaisija, joka pyysi Jumalalta mahdollisuutta vaihtaa osia yhdeksi päiväksi. Kauan ajatusta vastusteltuaan Jumala lopulta suostui miehen pyyntöön, mutta yhdellä ehdolla;
’’Mitä tahansa tuon päivän aikana tapahtuu, et saa sanoa sanaakaan. Olet vain sivusta seuraaja, sillä kaikella on tarkoituksensa.’’
Mies lupasi pysyä vaiti ja niin he vaihtoivat osia. Jumala meni maan päälle ja lakaisi katuja, kuten miehen työhön kuului.
Mies meni puolestaan istumaan Jumalan paikalle, otti päivän mittaan vastaan ihmisiä ja kuuli heidän toiveitaan – ja pysyi vaiti.
Ensimmäisenä paikalle saapui rikas intialainen liikemies.
’’Anna minulle ja liiketoiminnalleni siunaus, sillä olen perustamassa uutta yritystä, joka lisäisi rahalliset voittoni kaksinkertaisiksi.’’
Mies Jumalan paikalla pysyi hiljaa ja katsoi, kun liikemies poistui paikalta. Liikemies kuitenkin unohti lähtiessään kukkaronsa, joka oli täynnä rahaa.
Seuraavaksi paikalle saapui köyhä intialainen mies.
’’Minulla ei ole rahaa, ei ruokaa, ei kotia. Anna minulle ja perheelleni siunaus, jotta saisimme edes hiukan rahaa ruokaan lapsille.’’
Köyhä mies huomasi liikemieheltä unohtuneen kukkaron ja sen sisällä olevat rahat ja laittoi kukkaron taskuunsa poistuessaan paikalta.
Mies Jumalan paikalla pysyi vaiti.
Seuraavaksi Jumalan luo saapui merimies.
’’Anna minulle siunaus, sillä olen lähdössä takaisin merille. Siunaa matkani, jotta palaan turvallisesti kotiin perheeni luo.’’
Samalla paikalle saapui ensimmäisenä Jumalan luona vieraillut liikemies, huomasi kukkaronsa kadonneen ja kutsui paikalle poliisit – syyttäen viattomuuttaan vakuuttavaa merimiestä varkaudesta. Kun poliisit saapuivat paikalle ja pidättivät merimiehen, mies Jumalan paikalla alkoi puhumaan;
’’Merimies on syytön! Köyhä mies, joka kävi luonani ennen merimiestä varasti kukkaron – menkää hänen luokseen ja pidättäkää hänet.’’
Ja niin poliisit päästivät merimiehen vapaaksi, menivät köyhän miehen kotiin, pidättivät hänet ja heittivät tyrmään.
Illalla Jumala palasi takaisin taivaaseen ja kertoi päivästään kadunlakaisijana. Kun tuli miehen vuoro kertoa päivästään Jumalana, hän kertoi ylpeydellä tapahtuneesta varkaudesta ja kuinka hän oli korjannut vääryyden, joka oli tapahtumassa kertomalla poliiseille oikean varkaan.
’’Sinä hölmö!’’, ärähti Jumala miehelle. ’’Sinun ainoa tehtäväsi Jumalana oli pysyä vaiti, tapahtui mitä tapahtui. Puuttumalla tapahtumiin, olet aiheuttanut suurta kurjuutta monelle ihmiselle!’’
Mies hämmentyi Jumalan suuttumuksesta ja pyysi tätä selittämään.
’’Liikemies, jolla on rahaa enemmän kuin hän ehtii ikinä käyttämään, ei olisi kaivannut kauaa menettämiään rahoja, sillä kyseinen summa oli minimaalinen osa hänen koko omaisuuttaan. Köyhälle miehelle tuo rahasumma olisi taas ollut pieni omaisuus. Tuolla rahalla hän olisi ruokkinut perheensä ja hankkinut heille kodin. Nyt köyhä mies on heitetty vankilaan ja hänen perheensä kärsii nälästä ja kylmyydestä, ilman toivoa paremmasta. Merimies, joka olisi vangittu väärinkäsityksen vuoksi, olisi lopulta päässyt pois vankilasta ja jatkanut elämäänsä perheensä kanssa. Nyt, merimies on palannut takaisin laivalleen, joka seilaa suoraan myrskyyn ja uppoaa. Sinun tekojesi vuoksi tuo merimies kuolee ja hänen perheensä kokee suuren surun ja valtavan menetyksen.’’
Kaikelle on siis tarkoituksensa. Kun seisoo jyrkän mäen juurella, näkee vain ikuisuuksiin jatkuvan rinteen ja kivisen tien – ei sitä henkeäsalpaavaa maisemaa, joka aukeaa mäen huipulta ja tekee koko koettelemuksesta kokemisen arvoisen.
Tahtoisin myös uskoa, että jokainen haaste, jonka kohtaamme, tekee meistä entistä vahvempia ja kasvattaa ns. henkistä sietokykyämme – jokaisen vastoinkäymisen kautta löydämme uusia voimavaroja itsessämme ja vahvistumme eikä pienet tuulenpuuskat enää heilauta meitä pois raiteiltamme.
Voimia ja tsemppiä kaikille tähän viikkoon! 🙂