Edellisestä kirjoituskerrasta onkin taas vierähtänyt aikaa – uuden perheenjäsenen kanssa arjen saaminen uusiin uomiin on ottanut luonnollisesti oman aikansa ja toisaalta miehen ollessa isyysvapailla on ollut ihanaa keskittyä koko perheen yhteiseen laatuaikaan, eikä istuskella tietokoneen äärellä. Lisäksi ajatukset ovat olleet ehkä hieman juntturassa vauvan mukanaan tuoman univelan kanssa ja keskittyminen kirjoittamiseen aivan hakusessa, mistä toisaalta kirposikin aihe, josta halusin kirjoittaa muutaman sanasen, pikkuisen viettäessä laatuaikaa isänsä kanssa kujeillen.
Selasin vauvaa ruokkiessa vanhaa naistenlehteä ja törmäsin artikkeliin älypuhelimista ja arjen rauhoittamisesta. Tekstissä kehoitettiin lataamaan luuriin mindfulness -rentoutusharjoitus, jolla voit ’rauhoittaa elämääsi’. Ensimmäinen ajatukseni oli, kuinka surullista, että elämän rauhoittamiseen tarvitaan nykyisin älyluuri ja kasa sovelluksia, kunnes tajusin, että itsekin tarvitsen eräänlaisia apukeinoja rentoutumiseen ja rauhoittumiseen sekä stressaavien ajatuksien harhauttamiseen, vaikken näihin AppStoren tuotteisiin olekaan joutunut vielä turvautumaan.
*Välikommentti; Tekstiä kirjoittaessa joudun tietoisesti keskittymään normaalia enemmän, sillä jään kuulostelemaan vauvan ja mieheni ääniä taustalla. Tämähän toimii mielen ja keskittymiskyvyn treeninä! …CV:hen pitäisi voida laittaa ’vanhemmuus’ kohtaan Vahvuudet, sillä kotona oleva vanhempi saa vanhempainvapaalla melkoisen multitasking -perehdytyksen!*
Tässä minun keinoni rauhoittua ja rentoutua – taito, jota olen joutunut viimeisen puolentoista vuoden aikana opettelemaan, ja jota en taida itsekään koska tulla täysin osaamaan;
1. Puhelin äänettömälle!
Viimeisen vuoden olen pitänyt puhelintani lähes tauotta äänettömällä. Viimeisin askel oli poistaa myös värinähälytys käytöstä. Puhelin kulkee kyllä mukanani kaikkialla, ja varmaan joudun tarkistamaan sitä muita ihmisiä useammin, jos odottelen viestiä tai puhelua, mutta usein puhelin myös unohtuu kassin pohjalle pitkiksikin ajoiksi, kun laite ei muistuta minua olemassaolostaan piippailuillaan. Samaan riippumattomuuteen puhelimesta yritän opettaa vanhempaa poikaani; emme elä puhelin kädessä, vaan voimme jättää luurit kotiin hyllylle, kun lähdemme harrastuksiin tai pihalle puuhastelemaan – jos joku yrittää meitä tuolloin tavoittaa, jää siitä kyllä merkintä puhelimeen ja voimme palata myöhemmin asiaan! Samoin en kaipaa jatkuvaa äänimerkkiä, kun joku kommentoi Face -päivitystäni tai sähköpostiini kilahtaa Finnairilta mainospostia.
2. Harrastukset
Varmasti jokaiseen harrastukseen voi paneutua niin täysin, että ympärillä oleva maailma katoaa ja stressaavat ajatukset sulkeutuvat päästä pois. Pääasia olisikin löytää työstressin ja arjen kiireiden vastapainoksi mieluisaa puuhaa, johon uppoutua – ” All work and no play makes Jack a dull boy”! Jos päivät alkavat olemaan ympäripyöreää juoksua oravanpyörässä vain pienellä piipahduksella unten mailla – olkoonkin työ kuinka palkitsevaa ja nautinnollista tahaansa – väsyy siinä reippain ja motivoitunein ahertajakin pidemmän päälle.
Olen löytänyt elämääni kolme täysin erilaista urheilulajia, joista kukin tuo arjen jaksamiseen omat lisänsä;
– Potkynyrkkeily: Onko parempaa tapaa purkaa (työ)päivän aikana kasaantuneet turhautumiset, kuin pistää kaikki voimat peliin ja iskeä vastustajaa, kunnes ei enää omat jalat meinaa kantaa?! Treenin jälkeinen hiki valuen käsisiteitä purkaessa pukuhuoneen rauhassa nousee väkisinkin hymy hyvästä ja keveästä olosta, ja kotiin suuntaa iloisempi ja leppoisampi Satu. 🙂
– Alamäkiajo (DH): Jos pää täyttyy työasioista tai kotona on murheita, ja ajatukset tuntuvat pyörivän samaa rataa herkeämättä, on paras tapa nollata pääkoppa heittämällä ajovermeet niskaan ja kypärä päähän; pyörällä maastossa mäkeä hurjastellen täytyy tyhjentää mieli ja keskittyä vain siihen hetkeen ja kyseiseen mutkaan – muuten tullaan ryminällä alas! Ja kauniina päivänä mäenlaella kelpaa satulassa istua tuokio ihan ypöyksinkin ja ihastella edessä aukeavaa maisemaa.
– Pilates/jooga/lämpöjooga/BodyBalance: Kaikkia lajeja voi suorittaa ohjaajan ohjeistuksen mukaan syventymättä niihin sen tarkemmin, mutta silloin jää treenistä suurin hyöty saamatta. Raskauden myötä tutustuin rauhallisempiin lajeihin, kuten pilatekseen, erilaisiin joogiin sekä pilateksen, jooga ja taijin oppeja hyödyntävään BodyBalanceen – lähdin etsimään hidastempoisempia lajeja löytääkseni helpotusta selkävaivoihin, mutta opinkin noiden tuntien aikana pysähtymään ja keskittymään kyseiseen hetkeen ja sen hetkiseen liikkeeseen, sekä kuuntelemaan kehoani ja tunnustelemaan liikkeiden vaikutusta vartalooni. Nyt synnytyksen jälkeen olen jatkanut kyseisillä tunneilla käymistä, mutta selkävaivoihin avunsaanti on enää sivuseikka; enneminkin nautin hiljaisesta hetkestä itseni kanssa ja pysähdyn rentoutuksissa keskittymään positiivisiin asioihin elämässäni.
3. Rentoutumisharjoite
Sain puolitoista vuotta sitten opastuksen rentoutumisharjoitteeseen, jolla voi rauhoittaa tahtia keskellä päivää tai saada iltaisin paremmin unesta kiinni, jos ajatukset pyörivät häiritsevästi päässä. Olenkin käyttänyt tätä usein nukkumaan mennessä, jolloin olen harvoin päässyt kolmatta vaihetta pidemmälle nukahtamatta (iltaisin jätän tosin 1.vaiheen kokonaan väliin ja keskityn vain suljetuin silmin tehtyihin harjoitteisiin) sekä esimerkiksi hammaslääkärissä, kun on pitänyt saada ajatukset pois poran äänestä tai kivusta. Harjoitteen voi tehdä istualtaan tai makuultaan – missä asennossa vain pystyt rentoutumaan parhaiten. Joskus yksikin kierros harjoitetta riittää, välillä saattaa mennä montakin kierrosta, esimerkiksi ennen nukahtamista. Tärkeää on myös muistaa, että harjoitusta tehdessä pulpahtaa aina häiritseviä ajatuksia mieleen, mutta kuvittele ne tietokoneen näyttöön ponnahtaviksi ponnahdusikkunoiksi – voit aina sulkea ne pois näytöltäsi ja keskittyä uudelleen olennaiseen;
– Vaihe 1: Katsele ympärilläsi olevia asioita ja esineitä. Sulje kaikki muut aistit pois käytöstä ja keskity ainoastaan näkemääsi. Rekisteröi ajatuksissasi jokaikinen esine, väri, muoto. Ensimmäisellä harjoitekierroksella voit katsella asioita pintapuolisesti, jokaisella seuraavalla kierroksella kiinnitä enemmän huomiota yksityiskohtiin.
– Vaihe 2: Sulje silmät. Kuuntele kehoasi. Mitä tunnet? Älä tunnustele sormin, miltä esimerkiksi nojatuoli tuntuu, vaan keskity läpikäymään kehoasi. Missä asennossa oikea jalkasi on? Miltä käsivarsien paino tuntuu? Ovatko kasvolihakset rennot vai tuntuuko jännitystä? Miten rintakehä kohoilee hengityksen mukana?
– Vaihe 3: Pidä yhä silmät suljettuina. Kuuntele ympärillä olevia ääniä. Mitä kuulet? Liikenteen kohinaa ikkunan takaa? Kellon raksutusta? Tietokoneen hurinaa? Oman hengityksen? Ensimmäisellä kierroksella keskity kuuntelemaan pintapuolisesti ääniä, jokaisella seuraavalla kierroksella keskity pidempi hetki jokaiseen ääneen erikseen ja pyri sulkemaan muut äänet pois.
– Vaihe 4: Edelleen silmät kiinni haistele ympäröivää tilaa. Mitä haistat? Ruuan tuoksu? Tupakan savu?
Kierroksen päätyttyä voit aloittaa uuden kierroksen ja tunnustella aistein ympäristöäsi yhä syvemmin. Näin suljet pois kaiken ylimääräisen ja keskityt vain siihen hetkeen, niihin aistikokemuksiin. Joskus keskityn tähän harjoitteeseen viitisen minuuttia esimerkiksi kesken työpäivän tai saattaa hurahtaa varttikin kotisohvalla rentoillen.
4. Musiikki
Tässä kohti kaivan aina esiin joko puhelimeni ja Spotifyn, johon olen luonut naurettavan määrän erilaisia soittolistoja eri tilanteita ja mielialoja varten tai käännyn nykyisin harvemmin käytössä olevan cd-kokoelmani ääreen. Musiikilla on elämässäni suuri merkitys – en ole itse musikaalinen, mutta yhdistän musiikkiin paljon tunteita ja muistoja. Välillä saatan yhdistää jonkun tietyn albumin johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen ja tunteeseen niin vahvasti, etten kykene kyseistä albumia kuuntelemaan vuosikausiin. Ja näin on käynyt todella monelle artistille levyhyllyssäni; vanha CMX palauttaa minut samantien vuoteen 2001, ensimmäisen opiskeluaikaisen vuokrayksiöni lattialle heitetylle patjalle ja kynttilöillä valaistuun talvi-iltaan, sillä en koskaan saanut aikaiseksi asentaa kattolamppua paikoilleen. Tai vanhempi Ismo Alanko, Taiteilijaelämää ja muut ikivihreät hitit, vievät minut opiskeluaikaisten ystävieni kanssa vietettyihin iltamiin valkoviinin kera. Ja nämä ovat niitä ihania muistoja, joihin välillä palaan pistäen levyn soimaan. Sitten on niitä ranteet-auki -levyjä, jotka liittyvät vahvalla tunnesiteellä elämässäni olleisiin ihmisiin ja eroihin, kuten Chisun Vapaa ja yksin -albumi tai teinivuosien Apulanta ja Poistuisitko mun elämästäni -hitti. Erot ja niihin liittyneet tunteet on jo toki kauan sitten käsitelty ja kuopattu, mutta tunnelataus on jäänyt biiseihin.
Minulla on siis vahvasti eri fiiliksiin ja tilanteisiin erilaiset musiikit – kuten rentoutumiseen. Ehdoton suosikki kotona rentoiluun on edelleenkin, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin, Coldplayn Parachutes -albumi vuodelta 2000.
Useimmiten yhdistän musiikin rentoutumiseen ja keskittymiseen juoksumusiikkien kautta ja silloin ei Coldplaylla ole sijaa soittolistallani! 🙂 Koska juokseminen on ÄÄRETTÖMÄN TYLSÄÄ ja koko lenkin ajan kuulen omien ajatuksieni hokevan minulle, ettei tässä ole mitään järkeä, ’käänny jo vain kotiin kävellen’, on parempi kyetä sulkemaan nuo lannistavat ajatukset pois reippaalla musiikilla! Jokaisella askeleella keskityn ainoastaan biisin rytmiin ja rytmitän oman juoksuni musiikin mukaan.
*Loppukommentti; Minulla oli tähän aiheeseen vielä kaksi muutakin kohtaa, mutta koneeni päätti olla huomioimatta välitallennukseni ja puolen tunnin kirjoitustyö hävisi taivaantuuliin…! Kieltämättä kiukutus tällä hetkellä sen verran suuri, että samaan hengenvetoon en kykene muistelemaan tekstiä uudelleen, joten listani jäi nyt tällä kertaa neljän kohdan mittaikseksi – pahoittelut tästä! Lupaan kuitenkin, että pikapuoliin tulee uutta kirjoitusta, sillä olemme mieheni kanssa päätyneet yhteisen projektin pariin, josta dokumentointia tiedossa myöhemmin blogin muodossa – pidetään nyt vielä hetki jännitystä yllä! 😉