Aaargh, pihapiiriin kotiutunut varis terrorisoi kasvimaatani!
Käsittääkseni varis on pihauskollinen lintu, josta saa kesytettyä semihelpostikin ’lemmikin’ pihapiiriin. Isälläni on kautta aikojen ollut aina pihavaris – tai siis vuosikymmenien aikana useita, jotka aina muodotuneet lähestulkoon yhtä tutuiksi tontilla kuin siellä pyörivät kissatkin. Isälläni on muutenkin aivan käsittämättömän luonteva suhde luontoon ja eläimiin ylipäätään; jos jossakin talossa on vaikka agressiivisesti käyttäytyvä koira, se on isäni käsissä sulaa vahaa. Linnut syövät isäni käsistä ja lapsuudenkotini pihapiirissä on aina asustanut siilejä, joille isäni on rakentanut talviasunnonkin sekä olemme saaneet seurata supiperheen elämää takapihallamme – ja tosiaan pihavaris on kuulunut ns vakiokalusteisiin.
Olinkin siis aluksi ihan hyvillä mielin, kun ’Aaro’ ilmestyi humisevin siiveniskuin talon läheisyyteen.
Kunnes kasvimaalta paljastui mokoman tihulaisen työmaa; jokainen kukkaan puhjennyt kesäkurpitsa kukinto oli napsaistu kukan juuresta siististi poikki ja tiputettu penkin pohjalle!
Askartelimme eilen pojan kanssa hätäpäissämme klassisen siivutettu muovipussi + tukikepit + lanka -viritelmän penkin ylle. Jos vaikka tuulessa heilahtelevat ja kahisevat muovin suikaleet edes vähän pelottaisivat turhan omatoimista puutarha-apuria…
Tänään on tilannetta seurattu ja kaikki aamulla puhjenneet kukinnot ovat pysyneet tiukasti kiinni varsissaan. Elämme siis toivossa jälleen, että pääsemme vielä nauttimaan sadostakin! Tarkoitus olisi huomenna kuitenkin virittää verkko laatikon päälle – en luota mokoman siivekkään loppumattomaan rohkeuden puutteeseen…
Lisäksi terassillamme oli pari päivää sitten karmea tappajahämähäkki-invaasio!! Reilut 3cm pitkä, kirkkaanvihreä ällötys vaani meitä herkkupaloja, kun pahaa aavistamatta asetuimme aivan seinustan viereen sohvalle nauttimaan iltapäiväjäätelöitä – melkoisella huudolla kimposi sekä isompi että pienempi luonnonlapsi terassin toiseen reunaan! Lopulta hämähäkiltä meni ilmeisesti hermo minun ja pojan huutoon ja härväykseen ja se kipaisi seinän peitelistan alle vaanimaan… YÖK!
Tein eilen myös kevyesti puutöitä eli kärräsin tontin laidalta halkoja terassin viereen odottamaan pääsyään paljun tulipesään. Näin koko alkukesän grillanneena kesämahan kasvattajana täytyy sanoa, että tuokin pieni ponnistus tuntui melkoiselle vatsalihastreenille! Pakko nimittäin tunnustaa, että Extreme Runin jälkeen ainoa liikunta on ollut viime lauantain alamäkipyöräilysessio – minkä jälkeen etureisiä kuumottikin mukavasti koko loppuillan… Tänään olen lenkkilenkiä katsellut jo useampaankin otteeseen, mutta ulkona vallitseva painostavan kuumankostea ilmasto ei juurikaan ole houkutellut lyllertämään 5km perinteistä juoksulenkkiä.
Mieheni toi kotiin myös kolme puista kelaa, joista olisi tarkoitus askarrella olohuoneeseen muutama sivupöytä ja ehkä vierashuoneeseen yöpöytäkin. En ole osannut vaan vielä käydä näiden kimppuun, kun toisaalta haluaisin säilyttää niiden nykyisen harmaan ja kuluneen pinnan ja kaikki leimamerkinnät näkyvissä, mutta toisaalta olen googlannut kauniita kuvia valkoisiksi maalatuista keloista – ja sitten onkin ne vaihtoehdot, että jättääkö läpikuultavaksi vai maalata peittovalkoisella vai jopa maalauksen jäleen hioa vanhaa pintaa näkyviin!
Olemme saaneet myös kaksi kaunista vanhaa nojatuolia, joiden kunnostusprojektikin polttelee näppejä – tarkoitus olisi korvata olohuoneessa nyt olevat raskaat nojatuolit noilla kauniin kevyillä tuoleilla, mutta ennen sitä olisi uusittava (tai korjattava) jousitus ja pehmusteet sekä ommeltava tuoleille uudet kankaat. Kaiholla olen käynyt Marimekon liikkeessä ihastelemassa kankaita ja löytänytkin jo muutamia sopivia vaihtoehtoja, kuten Bottna -kangas, mutta ensin pitäisi saada tuolit verhoiltavaan kuntoon.
Ja pakko kehaista vielä loppuun – kun aikaisemmin täällä julkaisin kirjoituksen, jossa kerroin yrityksestäni panostaa vaatteissa laatuun ja ajattomuuteen; löysin viime viikolla Nanson alennusmyynnistä aivan upean Katri Niskasen suunnittelman mustan mekon, joka oli aivan huikeassa -75% alennuksessa! Nyt en malta enää odottaa syksyä tai edes viileän sateisia kesäpäiviä, jotta voin sitä käyttää – uusi lempivaate on löytynyt! 🙂
hämähäkki, luonto, Marimekko, Nanso, varis