Aika leppoisa fiilis oli herätä ilman herätyskelloa virkeänä uuteen aamuun lintujen laulun tulviessa avonaisesta ikkunasta sisään ja auringon paistellessa jo lämpimästi kaihtimien välistä! Poika nukkuu vielä sikeästi ja aikuisten laatuaikaa kahvien merkeissä vietetty jo aamuauringon paisteessa pihalla. Sellainen raukean onnellinen olo tällä tytyllä… <3
Aamusta alkaen myös sirkkeli soi naapurien iloksi, kun mies viimeistelee paljua takapihalle. Taitaa olla tavoitteena päästä katsomaan illan matsia paljusta käsin… 😉
Itselläni aamu alkoi perinteisellä kierroksella ympäri pihamaata kasvatuslaatikoihin ja kukkapenkkiin kurkkien… 🙂 Kumma juttu, ettei menneen 12h aikana laatikoista ole ilmestynyt esiin mitään uutta ja jännittävää – odottavan aika on ihan liian pitkä… Illalla laitettiin pojan kanssa herneetkin viimein itämään pihalle ja kiikutin sinne vielä kaksi ystävältä saamaani kurpitsansiementäkin kesäkurpitsan kanssa samaan laatikkoon. Etsin käsittelyohjeita siemenille netistä ja liotinkin niitä vinkkien perusteella ennen istutusta, joten katsotaan osasiko kasvatusmentorini Google ohjeistaa oikein. 😉 (Riikka; peukut pystyyn!)
Jäin illalla pohtimaan miten ikinä tulen taas tottumaan vääjäämättömästi edessä vaanivaan talveen – näitä on hyvä pohtia jo hyvissä ajoin ennenkuin edes kesä on kunnolla alkanut 😀 – puutarhassa puuhaaminen tuntuu tuoneen kesään paljon enemmän sisältöä! Miten sitä osaakaan enää rauhoittaa itsensä takaisin sisällä viihtyväksi, horrostilaan vaipuvaksi talvi-ihmiseksi?! Ehkä syksynkin merkitys siirtymäkautena kesästä talveen tulee tänä vuonna selkeämmin esiin, kun pääsemme sadonkorjuun ja pihan haravoinnin makuun…
Ja onhan se toki vuosien varrella huomattu, että syksyn pimenevät illat tuovat mukanaan sohvan vierustalle kerääntyvät kirjakasat ja lankakauppojen hyllyiltä syksyn lankauutuudet… 😉
Käytiinkin pojan kanssa hakemassa kirjastokortitkin – taisi olla pieni suuri kokemus molemmille! 🙂 Poika sai siis elämänsä ensimmäisen kirjastokortin ja voi onnea, kun kirjastontäti oikein kädestäpitäen opetti hänelle itselainausautomaatin käyttöä! Nyt pitäisi joka päivä mennä kirjastoon ihan vain lainaamisen ilosta! 😀 Itselleni tämä oli myös suuri hetki, sillä en ole ollut koskaan kirjaston suurin ystävä; haalin kirjoja kirppareilta ja kirjakauppojen alennusmyynneistä ja itselläni onkin jo kotona oma pieni kirjasto. Haluan omistaa kaikki lukemani hyvät kirjat ja palaan useinkin uudelleen jonkun hyvän lukemani kirjan ääreen. Lisäksi pidän ajatuksesta, että hyllyistäni löytyy kokoajan muutamia lukemattomia kirjoja; saadessani edellisen kirjan luettua voin poimia hyllystä samantien seuraavan teoksen – ajatus, ettei käsillä olisikaan yhtään lukematonta kirjaa, jos sellaista kaipaan, on varsin ikävä! Lukupäiväkirjani paljastaa, että lukeminen menee kausittain: välillä saattaa olla puolikin vuotta lukematta, joskus kamppailen jonkun teoksen kanssa useammankin kuukauden ja välillä kuukaudessa saattaa mennä neljäkin kirjaa! Aina yöpöydälläni on yksi romaani kesken – lukeminen on myös parasta unilääkettä… 😉
Kirjoista puheenollen; mies rakensi käsittämättömän näppärästi meille kuormalavoista ja vanhoista laudoista sängynrungon, jonka päätyyn saatiin tilaa kirjoille, sekä eteiseen kenkätelineen! 🙂
On se vaan mun oma Kätevä Isäntä…. <3 😉