Extreme Run -tapahtumasta selvitty hengissä, tosin ei kuivin jaloin saati vaattein! Viimeiseen asti onnistuin välttämään sen joen ylityksen uimalla, mutta jouduin alistumaan ja hyppäämään vedellä täytettylle roskalavalle sekä kahlaamaan siinä kirotussa joessa sääriä myöten sillan alituksessa. Eli kastuin ja kohmetuin, mutta juoksin 16km lenkin maaliin saakka – ja mielettömän hyvä voittajafiilishän siitä tuli! 🙂
Oikeaa aikuisten parisuhde-laatuaikaa saatiin siis viettää yhdessä! 😉
Lauantaina poltin itseni myös auringossa, kun niin kylmiä säitä oli pitänyt viime viikolla – siis mikä aurinkorasva?! Kolme tuntia pyörittiin ulkosalla juosten ja muuten vain aikaa viettäen kisapaikalla ja illalla sitten alkoi olkapäät punoittamaan. Sunnuntai-iltana huusin suoraa huutoa löylyissä ja nyt on tyylikkäät juoksutopin rajat selässä…
Tämän viikon helteet ovat kyllä olleet huikeat, mutta nyt olen löytänyt uusia puolia kesäkeleissä; kasteluletkun päässä saa seisoa pihamaalla pitkin päivää elvyttämässä kasveja! Kesäkurpitsat joutuvat olemaan harson alla nyt yötä päivää – pelkään vielä vähän yllättäviä hallaöitä (niin puutarhuria minusta ei ole vielä tullut, että iltaisin säätiedotuksia seurasin) ja päivisin reppanat nuutuvat suoran auringon alla hetkessä, joten saavat nyt peiteltyinä elellä vielä tuokion.
Eilen aamulla kohtasin taas yhden pienen, onnellisen, maaseututuokion; keitin kupin kahvia ja menin aamuauringon lämmittäessä kiskomaan harsoja pois kasvatuslaatikoiden päältä. Orava hyppeli metsiköstä kasvimaan reunaan seuraamaan touhujani ja siinä sitten yhdessä ihmeteltiin kasvimaan tapahtumia; retiisikin alkanut jo nousemaan taimelle! 🙂 Ei tällaisia tuokioita kaupungissa ole tullutkaan! Mietimmekin eilen ystäväni kanssa, että onko kaupungissa yksinkertaisesti niin paljon ärsykkeitä, ettei pienistä asioista osaa samalla tavalla pysähtyä nauttimaan vai hanvain saavuttamassa oman henkisen ZENini – isäni jalanjäljissä? 😉
Kasvatuslaatikoissa on nyt kasvamassa sipuli, porkkana, kesäkurpitsa, retiisi ja lehtisalaatti. Vielä istutusta odottaa herneet sekä taimikasvatuksessa ulosviemistä odottavat persilja ja basilika. Mansikan- ja tomaatintaimet odottelevat minua vielä puutarhakaupassa ja toivottavasti löytävät meille heti kesäkuun alussa!
Jopa peruna on saatu itämään!! 😀 Juhannusta odotellen ja ensimmäisten perunoiden mahdollista koemaistamista! 😉
Raparperi on kasvanut myös reippaasti – ilmeisesti kivipölyinen metsäpohjamaa lisämullalla oli sille otollinen kasvualusta! 🙂
Olen jo rekrynnyt parhaan ystäväni syksyisiin talkoisiin valmistamaan kaikista näistä aineksista herkkuja talven varalle! 🙂 Tämä kasvimaa-intoilu on minun juttuni – ei keittiössä häärääminen, kun taas ystävääni ei jaksa kiinnostaa kitkeminen ja multaaminen, mutta valmiista ruoka-aineista syntyy herkkuja. Joten sato taitaa mennä meillä puoliksi! 😉