Maaliskuu katosi jonnekin ja kevät painaa päälle. Kasvimaan paikka katsottu ja sitä silmämääräisesti mittailtu, mutta asialle ei vielä sen suuremmin mitään tehty. Puheen tasolla mietitty kompostin rakentamista ja sen sijoituspaikkaa, sekä mallailtu mansikoille kasvatuskehikoita. Netistä sentään googlailin kasvisten ja yrttien istutusaikatauluja ja huomasinkin, että olen juuri ja juuri aikataulussa! Kunhan tällä viikolla ehdin hakemaan mullat ja kasvuturpeet, pikkuruukut ja siemenet. Kylpyhuoneeseen hahmottelin idätyspisteen paikkaa, aurinkoinen ikkuna löytyi tuleville taimille.
Kyllä – tein jopa Excel –taulukon kesän kuukausille viikkotasolla, jotten unohda jotain taimen istutusta avomaalle tai tomaatin varkaiden karsimista saati porkkanan multausta – ja sitten havahduin; olen saanut kasvimaastakin aikaiseksi elämää suuremman projektin ja talven aikana muhinut ajatus leppoisasta mullan möyhimisestä aurinkoa ottaen onkin muuttunut hikiseksi suoritusprojektiksi! …Miten ihmeessä tässä aina näin käy…? 😀
Isäni on käsittämättömän taitava puutarhuri; hänen kasvimaillaan kukoistavat niin juurekset, kuin marjatkin. Syksyisin olen noutanut omaan ruokapöytääni isän kasvattamat porkkanat, tomaatit, kesäkurpitsat, raparperit, pensasmustikat, tyrnit, omenat, herukat, lantut, palsternakat, punajuuret. Lista on loputon. Isä tietää aina, koska pitää istuttaa, millä täytyy lannoittaa. Koska on aika harventaa ja koska sato on valmis poimittavaksi. Se kaikki tieto tulee jostain sieltä aidon Oman elämänsä Kätevän Isännän selkärangasta!
Olen ollut isäni opissa 18 ensimmäistä ikävuottani – kuokkinut penkkejä, istuttanut taimia, kastellut ja kitkenyt. Olen kuunnellut oppeja lannoitteista ja kompostoinnista. Ja nyt kun olisi aika aloittaa oma pieni ryytimaa, olen kerta kaikkiaan kuutamolla. Osaan kyllä perusasiat – siis takuulla enemmän kuin tavallinen kolmikymppinen, kaupungissa lähes puolet elämästään asunut nainen; tiedän miten kasvimaa käännetään ja penkit muokataan. Osaan kylvää siemenet sekä avomaahan että idättää siemenet taimiksi ennen avomaalle istutusta. Erotan termit ’riviväli’ ja ’taimiväli’ toisistaan. Olen oppinut kuinka ja miksi tomaateista nypitään varkaat, tiedän mitä tarkoittaa porkkanoiden multaaminen ja milloin taimia harvennetaan. Tiedän, että tarvitaan poika- ja tyttötaimia, jotta pensasmustikasta saadaan satoa.
Mutta vaikeuksia tuottaa alkuun pääseminen; ei minulla ole aavistustakaan kasvimaani pH-arvoista saati koostumuksesta; hiekka-, hieta-, savi-, moreenimaa? Humuspitoisuus? Kalkitseminen, lannoittaminen? Miten saan ikinä haluamani kasvikset kasvamaan ja tuottamaan satoa, kun jokainen kasvi tuntuu tarvitsevan erilaisen kasvuympäristön?!?
Ja tässä pääsen taas oman rajoittuneen luonteeni äärelle; voisin soittaa isälle tai vaikka naapuriin multapeukaloiselle anopilleni, mutta ei – minun täytyy ratkaista tämä itse, ilman apua! 🙂 Enhän minä voi isälleni myöntää, ettei noiden oppivuosien aikana saamani tietotaito olekaan imeytynyt omaan selkärankaani.
Yrityksen ja erehdyksen kautta voittoon siis…
Google – pelasta minut!
