Kuulin viikonloppuna, että jotkut ovat Facebook –päivityksistäni saaneet mielikuvan että elämäni olisi kuin suoraan Strömsöstä! Tieto sai kepeän naurunremakan aikaiseksi, sillä oman elämäni vertaaminen Strömssöön toi lähinnä mieleen sen helmikuisen jakson, kun närpiöläisestä halkovajasta löytyi roikkumasta ammuttuna rauhoitettu sorsa… 😀
Tuntuu, että teetpä sosiaalisessa mediassa niin tai näin, aina on jollakulla suupielet väärin päin! Jos päivität profiiliasi usein, olet nettiriippuvainen. Jos päivität harvoin, olet se outo kyylä, joka käyttää profiiliaan vain vakoillakseen muiden tekemisiä. Jos päivität iloisia asioita, olet tekopirteä teeskentelijä. Jos päivität huolia ja murheita, olet tympeä valittaja, jonka päivitykset blokataan omalta etusivulta. Jos päivität kuvia lapsista, olet rasittava. Jos päivität urheilujasi, olet ärsyttävä. Ja jos et ole koko Facebookissa, olet epäilyttävän epäsosiaalinen, kun et halua jakaa elämääsi muulle maailmalle.
Nostan kädet pystyyn ja tunnustan; päivitykseni todennäköisesti ärsyttävät muita ja ilmeisesti antavat väärän mielikuvan elämästäni. Tylsä fakta vain on, etten jaksa tilittää kaikkia elämäni epäkohtia ystäville, kavereille, tuttaville, työkavereille ja Face-kontakteille – jotkut asiat on hyvä pitää pienessä piirissä *vink vink*. Mielummin päivitän niitä hassuja pojan lausahduksia tai jaan niitä rakkaiden kanssa vietettyjä onnen tuokioita!
Mutta jotta päästään vähän murtamaan mokomaan Strömsö –mielikuvaa, niin ehkä nämä faktat arjestani auttavat kestämään niitä HeiaHeia- , lapsi- , parisuhde-ihq –päivityksiäni; En ole jaksanut raahautua salille viimeiseen kuukauteen ja paino vaa’assa näyttää jo pelottavia lukemia kiitos jokailtaisen mässäilyn, josta morkkis painaa harva se ilta (tämänhän voisi kääntää Faceen vaikka ’massakaudeksi’…). Lastenjuhlien jälkeiset muruset keittiön lattialla saivat pyöriä villasukkien alla reilun viikon ennen imurointia – eikä minulla ollut siitä edes yhtään huono omatunto! 😀 Tapoin talven aikana ainakin neljä huonekasvia ja loputkin viisi näyttävät maanisdepressiivisiltä… En kerta kaikkiaan saa pidettyä mitään vihertävää elossa vaikka isäni onkin maailman paras kotipuutarhuri, mutta hienosti haaveilen jo puutarhasta tulevalle kesälle! Mieheni farkut ovat kaapissani odottaneet korjaamista kohta jo puoli vuotta – enkä ole edes katsonut niihin päin! *Lupaan tsempata, muru!* Sain silitysraudan ylioppilaslahjaksi neljätoista vuotta sitten ja sen käyttökerrat voi laskea kahden käden sormin… Keittiön sokkelit puuttuvat neljättä vuotta, pakastin on toista vuotta sulattamatta, kahvinkeittimeni vuosi sunnuntaiaamuna pannullisen tsufetta kaapiston alle, terassille unohtui terassimatto viime syksynä lumien alle ja naapurini etuovella suorittama tupakointi ottaa minua ihan suunnattomasti pannuun!!
Ystäväni kerran nauroikin vale-lääkäri –kohujen aikana, että minä olen sellainen vale-emäntä! 🙂 Kahvitteluissa tarjolla on kyllä tuoretta pullaa, mutta se on useimmiten kaupan pakastealtaasta hienosti pyörähtänyt uuniini… Mutta minä olenkin tällainen oman elämäni Kätevä Emäntä – ja minun henkisessä närpiöläisessä halkoliiterissäni roikkuu jos jonkinlaista rauhoitettua siivekästä! …Sshhhhhh…. 😉
