Joulu tuli ja meni, ja Joulukuntoon 2014 -rajat paukkuivat housun vyötärönauhassa rikki mennen tullen ilman suurempia ponnistuksia. Konvehti siellä, torttu tuolla, päälle pikkuleipää, kinkkua ja kunnolla lepoa – siis isin ja äidin luona, äitini rakkaudella kattaman ruokapöydän (ja hartaudella täytetyn jääkaapin) äärellä! Ja mikä harmi tuo musta joulu – ei voinut lähteä reippailemaan suksien kanssa, saati edes ulkoilemaan; kengät kastuu ja kallot halkeaa kierällä jäällä liukastellessa! Piti siis ihan väkipakolla maata pitkin sohvan pituutta koko pyhä, välillä toki ruokapöydän kautta sänkyyn päiväunille kaatuen.
Pientä huonoa omatuntoa alkoi viimeisinä pyhäpäivinä ilmetä ja mielessä välkkyi kinkunsulatusjumpat ja hikiset salitreenit – Kesäkuntoon 2019 -kampanjan hengessä. Siinä aamupäivän kolmatta torttua sohvalla kyljellään maistellessa sattui tämän Oman elämänsä Kätevän Emännän silmään vanhassa MeNaiset –lehdessä julkaistu juttu;
HOIKAKSI KOTIHOMMISSA?
’’Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvisi, että vuonna 1965 työssä käyvät naiset kuluttivat kotitöissä viikossa 923 kilokaloria ja kotirouvat jopa 2500 kilokaloria enemmän kuin nykyään.’’ Siis mitä?! Jutun mukaan kotitöiden vähyys on lisännyt naisten lihavuutta!
Ei sillä, että kannattaisin kotitöiden jakamista ’naisten töihin’ ja ’miesten töihin’ – ne ovat mielestäni enemmänkin ’tasavertaisesti jaettavia ihan kamalia velvollisuuksia, joista on sallittua ja jopa ajoittain ihan suotavaa luistaa mahdollisuuksien mukaan’ – mutta sokerihuuruissa tein pyhän päätöksen oikea käsi Pandan kaksikerroksisen suklaakonvehtirasian päällä testata tätä käytännössä. Siis heti kun saisin kammettua itseni ylös sohvalta. Ja pakattua kaikki matkatavarat autoon. Ja ajettua takaisin kotiini. Ja otettuani perillä pientä välipalaa. Ja päälle ihan pikkiriikkiset päikkärit.
Hyvä ystäväni kertoi minulle kerran tekevänsä siivoamisesta nautinnollisen tuokion. Hän pukeutuu siivouspäivän aamuna kauniisiin vaatteisiin, meikkaa ja laittaa jopa hiuksetkin. Hän keittää pannullisen kahvia, tarjoilee sen itselleen kauniissa kahvikupissa ja nauttii ensimmäisen kupillisen selaten sisustuslehtiään hakien inspiraatiota. Taustalla soi jotain tunnelmaan sopivaa musiikkia, kenties Jenni Vartiaista tai vaikka Laura Närheä – siis ihanan ja upean naisen kaihoisia melodioita. Sitten hän tarttuu toimeen – siivoaa, puunaa ja kiillottaa – koko operaation ajan kuulemma hymyssä suin, välillä pysähtyen ihailemaan hetki hetkeltä puhtaampana hohtavaa kotia kahvia siemaillen. Kun viimeinenkin nurkka on puhdistettu, hän istahtaa sohvalle juomaan viimeisen kahvikupillisen siitä jumalaisen kauniista kahvikupposesta ja nauttimaan työnsä jäljestä.
Eikö kuulostakin unelmalle? MeNaiset –lehden tarjoaman kilokalorifaktapommin ja ystäväni kokemuksen innoittamana päätin kokeilla konstia – mutta Oman elämäni Kätevänä Emäntänä vein kokeilun vielä astetta pidemmälle!
Sunnuntai –aamuna heräsin varhain, kuten kunnon kotirouvan kuuluukin, ja latasin kahvinkeittimen täyteen. Kahvin tippuessa kipaisin ripeän suihkun, meikkasin, föönasin hiukset muotovaahtoa käyttäen, käänsin ja väänsin kihartimella, kunnes peilistä katsoo pirteähkö emäntä. Kaapista kaivoin fiftarihenkisen kellohameen, siihen sopivan paidan sekä tietenkin paksun vyön. Essua en sentään omista, mutta huulet tietenkin täytyi punata huolellisesti. Korviin napsautin isot pyöreät korvakorut – niin ollen myös ajan henkeen. Eikä siinä kaikki – kaapista jalkoihin sujautin vielä korkokengätkin!
Korkokenkien kanssa jouduin kylläkin hetken harkitsemaan, sillä yläkerran naapuri oli jo kerran avautunut minulle taloyhtiön kokouksessa, kuinka arkiaamuisin töihin lähtiessä klo07 ja illalla töistä palatessa klo17 kuuluu korkojeni kopina kerrostalomme käytävällä. Mutta loppujen lopuksi minun terveyteni ja yleiskuntoni on yhteiselossamme etusijalla näin sunnuntainakin ja korkojen kopina kuitenkin pian peittyisi ikälopun imurini kohinan alle! Lisäksi olin loppuviikosta sairastunut flunssan jälkitautiin – korvatulehdukseen – jonka vuoksi korvani olivat kolmatta päivää lukossa, joten itseäni ainakaan eivät korkojen kopinat ja muut siivousäänet häirinneet.
LP-levyjä saati –soitinta ei valitettavasti taloudestani löydy, mutta normaalin Spotifyn sijaan kaivoin vähän muinaishistoriaa – eli CD-valikoimani – esiin. Sieltä valikoin Carolan kokoelma-albumin soittimeen, käänsin äänenvoimakkuudet kaakkoon, jotta itsekin jotain kuulisin ja vietin ensimmäisen kappaleen seisoen kuppihyllyni edessä valikoiden huolella täydellistä Kätevän Emännän siivouskahvikuppia! Jotta tämä kokemuskokeiluni olisi täydellinen, valitsin vanhan, vaaleansinikuvioisen Arabian kahvikupin, johon mahtuu ehkä vajaa puoli desiä kahvia kerrallaan.
Nostin pöydälle kasan Decoja, Gloriankoteja ja Avotakkoja. Kaadoin kahvinkeittimestä kahvit äitini vanhaan kahvipannuun, ihan vain fiilistelläkseni, ja nostin sen pöytään. Nautin kahvia ja selasin lehtiä – ja kahvikupin koon vuoksi joudun siis nauttimaan useita kupillisia ihan jo ensimmäisenkin lehden äärellä!
En ollut vielä tässä kohti päässyt siihen siivoukseen asti, mutta tähän mennessä tämä konsepti miellytti minua suuresti! …Huomasin pohtivani, että tähän voisi toki lisätä vielä pientä aamupalaakin, ehkä suolaista ja makeaa… Ja ehkä ystävän juttutoveriksi – onhan se vähän ikävää, kun löytää lehdestä juuri täydellisen sisustusidean, eikä läsnä ole ystävää sitä jakamassa. Ja sitten ainakin tarvitsisi jotain pientä naposteltavaa, jos olisi ystävä kylässä – eihän ystävälle nyt pelkkää kahvia voisi tarjota, vaikka se Presidenttiä olisikin! Kirjoitin huomioni muistilapulle ylös, ihan varmuuden vuoksi.
Lopulta aloitin siivouksen. Ensin siivosin sisustuslehdet keittiön pöydältä, tyhjensin astiakoneen ja täytin sen altaassa lojuvilla likaisilla astioilla. Korkokengät aiheuttivat alkuun pientä hankaluutta, kun ergonomiani menivät ihan keturalleen, sillä olinkin yhtäkkiä 8cm pidempi kuin normaalisti. Mutta pieni niiausliike ja ah – taas työ sujui! Ja viimeisiä astioita alimmalle tasolle laittaessa tunsin jo pientä poltetta etureisissä. Hyvä minä!
Mattoja tamppaustelineelle viedessä tervehdin iloisesti ulko-ovella tupakoivaa naapurinmiestä. Havaitsin asteen verran kohoavat kulmakarvat ja pienen vireen suupielessä, mutta väläytin hymyn ja helmat heiluen keikkaroin koroissani kulman taakse mattopiiska kainalossa. Mattojen tamppaaminen olikin varmasti päivän tehokkain liike – ei siis vain se raivokas tomutus rottinkisella mattopiiskalla, vaan myös se mattojen roudaaminen! Pieni hiki muuten katoaa yllättävän nopeasti navakan tuulen mukana – sisällä pidinkin heti perään kunnon kahvitauon.
Pojan huoneen lattialta lelujen kerääminen oli myös astetta raskaampi askelkyykkyharjoite korkokengillä. Tosin nyt myös näin paremmin hyllyjen päällä lymyävät pölykerrokset ja yletin luuttuamaan kaappien päältä ne takimmaisetkin nurkat! …Saisinkohan laitettua kotitalousvähennyksiin uudet kesäavokkaat kiilakoroilla…?
Imurointi on aina ollut inhokkini kotitöistä. Tällä kertaa tosin koin itseni valtavan näpsäkäksi polkaistessani laitteen käyntiin kengän kärjellä ja Carolan Herrojen kanssa pellon laidassa –tahtiin tuli otettua myös muutama tanssahtava askelkin. Eteisen lattiaa tuli imuroitua ehkä muita huoneita kauemmin, sillä kellohameen heilahtelua oli helppo unohtua ihastelemaan työn ohessa… Note to self: Pitääkin muistaa ensi kesänä kaivaa tämäkin hame useammin käyttöön… Ja tähän asuunhan sopisivat myös ne viime kesänä Budapestista ostamani keltaiset avokkaat… tai ne valkoiset…
Lopulta kaadoin viimeisetkin kahvit pannusta isoon Taikametsä – mukiin, jottei minun tarvitsisi enää nousta sohvan pohjalta kahvikuppia uudelleen täyttämään. Potkaisen korkokengät jaloista ja nostan jalat sohvalle tyynyn päälle.
Koti hohtaa puhtaana – ja kroppa tuntee kyllä jotain tehneensä. Mutta jotta pysyisin kunnossa (saati karistaisin joulukilot), tulisi tätä tehdä päivittäin! Sulaa hulluutta, sanon minä, sulaa hulluutta!
Voin pukeutua välillä kuin kotirouva. Voin leikkiä välillä kodinhengetärtä. Voin siivota, kokata, leipoa ja kahvitella kuin paraskin Kätevä Emäntä. Mutta ei minusta saa leivottua esiin kuin Oman elämäni Kätevän Emännän, joka mieluiten lukee niitä sisustuslehtiä ja kahvittelee ystävänsä seurassa, välttelee imurointia viimeiseen asti ja käyttää korkokenkiä muuhun kuin liikunnallisiin tarkoituksiin.
Loppupäivän mielessäni pyöriikin sisäisen kotihengettäreni iskulause:
